Porrastetut, miksi niin kivat?

Olen siirtynyt poneillani kilpailemaan lähes täysin pelkästään porrastettuja kilpailuja ja tarkoitus olisi alkaa myös järjestämään niitä ainakin yhdet kuussa. Minusta systeemi on nerokas ja tasojen vahtaaminen on kivaa. Ja kaikkein parasta on se, että ominaisuudet tosiaan periytyvät!

Jos porrastetut ovat sinulle täysin utopiaa, todella yksinkertaiset ohjeet löytyvät VRL:n omasta blogista, Uutisvuodosta: Porrastettujen kilpailujen lyhyt oppimäärä. Kannattaa tutustua! Ajattelin tässä aikani kuluksi listata plussia ja miinuksia liittyen porrastettuihin.

Positiivisia juttuja:
+ Hevonen saa jokaisesta kilpailustaan jonkunverran kokemusta (ominaisuuspisteitä), vaikka olisi tuloslistan häntäpäässäkin välillä, ja näin kehittyminen laatisvalmiiksi (KRJ, YLA) on vähemmän kiinni tuurista (=sijoitusten saamisesta). Itselläni on monta ponia jotka ovat kisanneet lähes 200 kisaa, ja sijoituksia on ehkä kuusi. Turhauttavaa? Nämä samaiset ponit selvisivät laatisvalmiiksi porrastetuissa ihan kiitettävän nopeasti.

+ Kisoja ei tarvitse laittaa muotoon, sillä kaikki tarvittavat tiedot hevosen menestyksestä löytyy kisasivulta. Säästää aikaa ja vaivaa:) Tiedän, olen laiska hevosenomistaja. Valmiille hevosille merkitsen sivuille lopulliset ominaisuuspistemäärät kyllä.

+ Ominaisuuspisteet periytyvät! Kisaamiseen tulee uutta intoa ja järkeä, kun tahtoo saada ponin maksimitasolleen ennen siitosuraa. Kun maksimitaso tulee vastaan, tulee luonnollinen hetki pistää poni kisaeläkkeelle. Ei tarvitse miettiä koskaan, onkohan tätä ja tätä hevosta kisattu tarpeeksi. Eihän se varsa niitä pisteitä paljoa saa, mutta eihän hyväkään varsa huipulle yllä ilman treeniä ja kokemusta:)

+ Vaikka hevosen sivut katoaisivat netistä, tiedot sen kisamenestyksestä säilyvät silti VRL:n rekisterissä. Tällöin kadonneen hevosen jälkeläiset voivat katoamisesta huolimatta saada laatiksissa pisteitä vanhempien menestyksestä. Senkun vaan linkittää sukutauluun rekisterisivun. No, tämä ei oikeastaan liittynyt porrastettujen positiivisiin puoliin, vaan VRL:n rekisterin positiivisiin puoliin, mutta koska porrastetuissa kisaavat ovat kaikki rekisteröityjä, ne eivät koskaan katoa kokonaan:)

Negatiivisia juttuja:
- Realistisuuden nimissä säkäkorkeusrajoja pitäisi vähän muuttaa.. Esimerkiksi metrin korkuinen shettis voisi vielä kilpailla 110cm & HeA luokissa. Tai itseasiassa sen olisi pakko, mikäli haluaisi täydet estepisteet. Toisaalta, ymmärrän että shettiksistä ei välttämättä ole tarkoituskaan saada huippuesteratsuja, mutta..

- ERJ laatiksessa ponien porrastetut otetaan surkeasti huomioon. Siinä missä KRJ laatiksessa erikokoiset ponit saavat kokoonsa nähden eri taulukosta pisteitä, ERJ laatiksessa pisteitä saa vaan yleisesti tason mukaan. Tämä tarkoittaa, että porastetuissa kisanneet ponit eivät voi saada täysiä kisapisteitä ERJ laatiksesta millään, sillä niiden säkäkorkeus rajoittaa niiden pääsyä korkeimmille tasoille. Avoimissa kisoissa kisanneet ponit kuitenkin voivat saada ne pisteet kokoon ihan helposti! Porrastetuissa kisanneet eivät pysty. Tämä on epäreilua, ja olen siitä pitäjälle mailannutkin saamatta selkeää vastausta/perustelua asiaan.

- Monet harrastajat katsovat karsaasti hevosta, jonka kisakalenteri on lyhyt, tai sisältää vain linkin VRL:n profiiliin. Ominaisuuspisteitä ja huipputasoa ei arvosteta niin paljon, kuin kourallista avoimista kisoista kerättyjä sijoituksia. Tietty porrastettuja kisaavat osaavat itse niitä arvostaa, mutta toistaiseksi tuntuu että porrastetuissa huipputasolla olevaa oria ei esimerkiksi kelpuuteta avoimissa kisanneelle tammalle.

- Jos hevosmäärä on todella iso, eri hevosten tasojen seuraaminen voi käydä työlääksi. Listat helpottavat toki seuraamista, joten tämä ei sinänsä ole negatiivinen puoli vaan riippuu omistajan viitseliäisyydestä.