Tulin tallille suoraan koulusta...

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.

Tulin tallille suoraan koulusta. Tein läksyjä Unen syödessä vielä heiniään. Luin kokeeseen ääneen Unelle. Aina välillä se hörähti kuin olisi kannustanut minua lukemaan hyvin. Kun olin lukenut pari kappaletta englantia, oli Unikin saanut syötyä heinänsä. Otin Unen päitsistä kiinni ja talutin sen sisälle käytävälle. Harjasin sitä semmoset puoli tuntia, koitin harjata hitaasti, jotta ei liikutus tulisi liian pian ruuan jälkeen. Harjattuani Unen laitoin sille lännensatulan ja lännensuitset. Ne eivät olleet uusia Unelle, mutta western oli vielä uutta. En kuitenkaan aikonut ratsastaa ihan westerniä, mutta halusin välttämättä istua lännenatulassa. Westernin opettaisin Unelle vasta kun sillä oli vahva osaaminen avuista ja muista alkeista. Vaikka westernin "temput" perustuvatkin siihen, mitä hevoset osaavat ilman mitään erityiskoulutusta.

Talutin Unen kentälle ja hyppäsin kyytiin. Uni oli reippaalla päällä, ja olisi kovasti halunnut jo juosta, mutta pidin tiukasti ohjista, nyt käveltiin. Uni ei ollut vielä niin tottunut siihen, että sen piti totella ratsastajaa, vaikka se pyysikin jotain epämiellyttävää. Palkitsin kuitenkin Unen sen rauhoituttua kierroksella reipasta ravia. Uni oli innoissaan, mutta hidasti kiltisti, kun pyysin. Tänään ajattelinkin harjoitella siirtymisiä. Ensiksi kuitenkin verryttelin Unen peräänantoon ja aloin sitten vasta harjoittelemaan siirtymisiä. Uni kuunteli hyvin ja itsekin suoriuduin mielestäni hyvin. Heti kun Uni siirtyi rauhallisesta ravista rauhalliseen, mutta halukkaaseen käyntiin ja siitä taas rauhalliseen raviin, pysäytin Unen ja nousin pois selästä. Se on paras palkinto mitä hevoselle voi antaa hyvästä suorituksesta. Taluttelin sitä vielä pikkulenkin maastossa ja annoin sen popsia huoletta ruohoa polun vierestä. Kun palasimme talliin, alkoi taivaasta tihkuttaa vettä. Kun vesisade vain yltyi, päätin heittää Unelle sadeloimen päälle tarhaan.

Kun Uni oli turvallisesti loimen kanssa tarhassa ja olin siivonnut jälkeni, lähdin polkemaan kohti omaa kotiani.

Tulin tallille aamupäivästä...

Kirjoittanut Suvi, AR Haltijaunen omistaja

Tulin tallille aamupäivästä, jolloin tallilla oli vähemmän vilinää. Menin Unen karsinalle, ja huomasin, ettei se ollut siellä. Siellä oli tallintyöntekijä siivoamassa karsinaa. Yllätyin toden teolla. Täysihoito oli todella mahtava juttu. Elin aivan siinä luulossa, että tänään minun olisi täytynyt käydä tarhaamassa ja siivoamassa, mutta sainkin sen sijaan viettää luppoaikaa. Mahtavaa.
Istuskelin taukotuvassa ja lueskelin vanhoja hevoslehtiä. Join kupillisen kahvia ja yritin keksiä jotain tekemistä. Kurkkasin ikkunasta vähän väliä seuraten, oliko Uni syönyt jo heinänsä. Joka kerta tuntui siltä, kuin sitä heinää tulisi maan alta lisää. Kahlasin lehdet läpi toiseen kertaan. Silmiini osui uusin Vippos. Selailin sitä huvikseni etsien kansallisten ja kansainvälisten kisojen tuloksia. Silmäilin myös myynti-ilmoituksia sillä silmällä, että jos jokin kenttävirtuoosi olisi myynnissä. Hinnat olivat kyllä ihan siedettävät, raha löytyisi ajokorttitililtäni, mutta sopivan löytäminen olisi hankalaa. Eikä minulla kiirettä ollutkaan. Unen kanssa oli tarpeeksi tekemistä. Ja ties vaikka Unesta kasvaisi kenttävirtuoosi. Tosin harvoin suomenpollet kansainvälisesti menestyivät. Kauan siinä haaveiltuani huomasin vihdoin, että Unen heinät olivat kadonneet. Ryntäsin innoissani hakemaan riimunnarua ja menin puolijuoksua Unen tarhaan. Uni sai toistaiseksi olla yksin melko suuressa tarhassa, sillä sille sopivaa kaveria ei oltu vielä löydetty. Napsautin riimunnarun lukon kiinni päitsiin ja nykäisin Unen matkaani. Sitä olisi selvästi vielä haluttanut syödä heinää, vaikkei maasta enää löytynyt heinän korttakaan sen tarkan etsintöjen jälkeen. Talutin Unen käytävällä ja laitoin mollemmin puolin kiinni. Hain harjaussin kaapistani ja aloitin sukimisen. Ensimäinen harjaus uudessa kodissa. Nautin joka vedosta ja niin teki unikin. Sitöä saikin sukia, sillä ilmeisesti kesäkarvan viimeiset rippeet näyttivät irronneen yhtäaikaa. Unella oli jo mahtipontinen talvikarva yllänsä. Kun olin sukinut sen läpikotaisin, puhdistin vielä kaviot ja selvitin jouhet. Sen jälkeen vaihdoin päitset narupäitsiin ja lähdin taluttamaan sitä.

Kiersimme ympäri tallipihaa aluksi, sitten uskaltauduin vähän maaston puolellekin. Kävelimme melko pitkään ja siitä Unikin piti. Tutustuimme rauhassa maastopolkuihin, jossa tulevaisuudessa ratsastelisin Unella. Uni oli innoissaan, kun vihdoinkin sai vähän ravatakin. itse juoksin jo hiestä märkänä, kun Uni oli vasta vähän hengästynyt. Siinä taas näkee hevosen kunnon ihmiseen verrattuna. Palasin takaisin väsyneenä, kun taas Uni olisi jaksanut vielä käydä kentällä mutkan laukkaamassa. Vein sen kuitenkin harjauksen jälkeen takaisin ulos, jossa se jatkoi liikuntatuokiota laukkaamalla ympriinsä kaula upealla kaarella.

Tallissa vielä tyhjensin omat kamppeeni kaappiin, jonne ne juuri ja juuri mahtuivat. Omiin kamppeisiini lukeutui ratsastuskypärä, ratsastussaappaat, jodhpurit, hapsulliset minichapsit, ratsastustakki (jonka selässä oli seurani GW:n tunnus) ja muutama eripituinen raippa. Kun olin valmis, lähdin tyytyväisenä tallilta odottelemaan uutta päivää.

Uni saapuu Divine Angeliin

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.

Odottelin jo uuden tallin pihassa kun vihdoin ja viimein sininen audi hienon trailerin kanssa saapui pihalle. Itseltäni kun ajokortti puuttuu, niin jouduin pyytämään hyvää ystävääni tuomaan Unen paikalle. Vastineeksi hän vaatikin saada ratsastaa Unella kunhan se olisi siihen koulutettu. Siinä vaiheessa en viitsinyt paljastaa, että saisihan hän muutenkin sillä ratsastaa. Otimme sitten yhdessä rauhallisen pinen suokkitamman trailerista pois. Uni ei hermoillut eikä säikkynyt uutta paikkaa, ennemminkin osoitti suurta uteliaisuutta kaikkea kohtaan. Talliin ei meinattu päästä millään kun jokainen lantapallero piti nuuhkia läpi pihalla. Sisällä tallissa riittikin nuuhkittavaa, pesukarsinakin oli suuri ihme Unelle. Onneksi karsinaan ei ollut pitkä matka ja siinä oli purut valmiina. Vein Unen sille osoitettuun karsinaan ja löin lukkoon.

Hain trailerista kaikki Unen romppeet. Onneksi ystäväni auttoi siinäkin, sillä omalle rakkaalle tammalleen sitä keräilee vaikka mitä rompetta... eh. Kun kaikki kolme satulaa, kolmet suitset, 5 loimea, harjaustarvikkeet, lääkkeet ja desinfiointiaineet, suojat, pintelit, ynnä muut hyvin "tärkeät" kamppeet oli saatu ahdettua talliin, jäi vihdoinkin aikaa rentoutua. Menin Unen luokse, jolla oli karsinan nuuhkiminen vielä kesken. Muutama nuorempi tyttö oli tullut katselemaan sitä. "Onko se kiltti?" kuului kuin yhdestä suusta kun saavuin paikalle. Kerroin heille, että se oli kuin unelma, mutta samalla selvitin, että sen pitäisi antaa rauhassa tutustua talliin, ennen kuin täysin uudet ihmiset tulisivat harjailemaan. He lähtivät vähän murheissaan paikalta. Itse menin melko tyytyväisenä karsinaan, sillä en olisi jaksanut heti ottaa vastaan pikkulapsia. Annoin Unen rauhassa totutella uuteen ympäristöön. Juttelin sille ja silittelin. En kuitenkana viipynyt pitkään, sillä hommaa oli yhä. Hain Unen uudesta kaapista, johon oli viskannut romppeet äkkiseltään, sen "karsinalelun", joka tuoksui yhä entiseltä kodilta, ajattelin sen rentouttavan sitä. Muutenkin - olisipa jotain tekemistä raukalla.

Kun Uni oli saanut lelunsa ja rentoutui, itse kiertelin tallilla tutustuen paikkoihin ja ihmisiin. Ilmapiiri oli rento ja mukava. Monet hoitajat olivat täydessä touhussa pesemässä hoitohevostensa kamppeita. Itsekin järjestelin Unen kaapin uuteen uskoon. Lopuksi vielä vein pari porkkanaa Unelle. Tänään en liikuttaisi, mutta huomenna ajattelin kierrellä Unen kanssa paikkoja.