lauantai 29. lokakuuta 2005

Tulin tallille aamupäivästä...

Kirjoittanut Suvi, AR Haltijaunen omistaja

Tulin tallille aamupäivästä, jolloin tallilla oli vähemmän vilinää. Menin Unen karsinalle, ja huomasin, ettei se ollut siellä. Siellä oli tallintyöntekijä siivoamassa karsinaa. Yllätyin toden teolla. Täysihoito oli todella mahtava juttu. Elin aivan siinä luulossa, että tänään minun olisi täytynyt käydä tarhaamassa ja siivoamassa, mutta sainkin sen sijaan viettää luppoaikaa. Mahtavaa.
Istuskelin taukotuvassa ja lueskelin vanhoja hevoslehtiä. Join kupillisen kahvia ja yritin keksiä jotain tekemistä. Kurkkasin ikkunasta vähän väliä seuraten, oliko Uni syönyt jo heinänsä. Joka kerta tuntui siltä, kuin sitä heinää tulisi maan alta lisää. Kahlasin lehdet läpi toiseen kertaan. Silmiini osui uusin Vippos. Selailin sitä huvikseni etsien kansallisten ja kansainvälisten kisojen tuloksia. Silmäilin myös myynti-ilmoituksia sillä silmällä, että jos jokin kenttävirtuoosi olisi myynnissä. Hinnat olivat kyllä ihan siedettävät, raha löytyisi ajokorttitililtäni, mutta sopivan löytäminen olisi hankalaa. Eikä minulla kiirettä ollutkaan. Unen kanssa oli tarpeeksi tekemistä. Ja ties vaikka Unesta kasvaisi kenttävirtuoosi. Tosin harvoin suomenpollet kansainvälisesti menestyivät. Kauan siinä haaveiltuani huomasin vihdoin, että Unen heinät olivat kadonneet. Ryntäsin innoissani hakemaan riimunnarua ja menin puolijuoksua Unen tarhaan. Uni sai toistaiseksi olla yksin melko suuressa tarhassa, sillä sille sopivaa kaveria ei oltu vielä löydetty. Napsautin riimunnarun lukon kiinni päitsiin ja nykäisin Unen matkaani. Sitä olisi selvästi vielä haluttanut syödä heinää, vaikkei maasta enää löytynyt heinän korttakaan sen tarkan etsintöjen jälkeen. Talutin Unen käytävällä ja laitoin mollemmin puolin kiinni. Hain harjaussin kaapistani ja aloitin sukimisen. Ensimäinen harjaus uudessa kodissa. Nautin joka vedosta ja niin teki unikin. Sitöä saikin sukia, sillä ilmeisesti kesäkarvan viimeiset rippeet näyttivät irronneen yhtäaikaa. Unella oli jo mahtipontinen talvikarva yllänsä. Kun olin sukinut sen läpikotaisin, puhdistin vielä kaviot ja selvitin jouhet. Sen jälkeen vaihdoin päitset narupäitsiin ja lähdin taluttamaan sitä.

Kiersimme ympäri tallipihaa aluksi, sitten uskaltauduin vähän maaston puolellekin. Kävelimme melko pitkään ja siitä Unikin piti. Tutustuimme rauhassa maastopolkuihin, jossa tulevaisuudessa ratsastelisin Unella. Uni oli innoissaan, kun vihdoinkin sai vähän ravatakin. itse juoksin jo hiestä märkänä, kun Uni oli vasta vähän hengästynyt. Siinä taas näkee hevosen kunnon ihmiseen verrattuna. Palasin takaisin väsyneenä, kun taas Uni olisi jaksanut vielä käydä kentällä mutkan laukkaamassa. Vein sen kuitenkin harjauksen jälkeen takaisin ulos, jossa se jatkoi liikuntatuokiota laukkaamalla ympriinsä kaula upealla kaarella.

Tallissa vielä tyhjensin omat kamppeeni kaappiin, jonne ne juuri ja juuri mahtuivat. Omiin kamppeisiini lukeutui ratsastuskypärä, ratsastussaappaat, jodhpurit, hapsulliset minichapsit, ratsastustakki (jonka selässä oli seurani GW:n tunnus) ja muutama eripituinen raippa. Kun olin valmis, lähdin tyytyväisenä tallilta odottelemaan uutta päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti