Hyvää uutta vuotta kaikille! Olen tässä päivitellyt sivuja ja korjaillut kirjoitusvirheitä. Hoitajaksi?-sivu koki kaikkein suurimmat päivitykset, rakensin nimittäin foorumille kirjautumisesta kuvalliset ohjeet ja muokkasin hieman sääntöjä. Huomenna lähetän taas uudet yksärikirjeet ja ilmeisesti peruutan yhden varauksen. Uutta leiskaa olen hiukkasen suunnitellut, mutta aika näyttää sitten. Samalla pohjalla teen, mutta eri väreillä, niin että selviän muutoksista vain kuvia ja css:ää muuttelemalla. Katselemme mitä ensivuosi tuo tullessaan.

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.

Tänään kävin muutaman tallitutun kanssa maastossa ilman satulaa. Sopimuksena oli laittaa sekä hevosille että ratsastajille tonttulakit päähän.
Otimme myös pienen laukkakisan, jonka häviäjä oli ensimmäinen putoaja. Sijoituin toiseksi Unen kanssa xD. Lensin kylläkin kaikkein tyylikäimmin alas.
Tulimme takaisin ravissa ja ennen tallipihaa hidastimme käyntiin.

Vein Unelle ostetut lahjat sen kaappiin odottamaan jouluaattoa.

Yksärikirje - 2005 (ensimmäinen)

Heissan! Joulukuu on alkanut, ja luntakin on (ainakin täälläpäin) vihdoin maassa. Divine Angelissa on touhua ja tohinaa kun järjestetään erilaisia kilpailuja ja suoritetaan jouluvalmisteluja. Jääpä siinä sivussa Russ-tammani Carentoir's Rouble mammalomalle. Uusin yksityishevosten vuokranmaksusysteemin. Enää maksua ei hoideta vieraskirjassa, vaan homma on yksinkertaistettu. Riittää kun vastaatte tähän mailiin.

Minun piti tämä viesti lähettää heti joulukuun alussa, mutta sähkökatkosten ja ilkeiden TET työaikojen takia kerkesin vasta nyt:)

Homma menee siis näin: Lähetän tämän sähköpostin kaikille, joilla on hevonen Divine Angelin tallissa yksityisenä, tai jotka ovat varanneet karsinan tulevaisuuden varalle. Varauksen saa kuitenkin tehdä korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi. Tallivuokran maksu hoituu helposti; vastaatte vain tähän mailiin ja kirjoitatte hevosenne nimen tai varaamanne karsinan numeron.

Tämän mailin tarkoitus on yksinkertaisuudessaan saada selville, oletteko te vielä elossa/varauksenne voimassa. Tähän viestiin pitäisi vastata joulukuun aikana. Ja älkää epäröikö nykäistä minua hihasesta jos jotain ongelmia ilmenee esim. Foorumin kanssa (nyt olen tehnyt kaikille yksityishevosille päiväkirjat:)

Marjaana // Divine Angel // http://www.freewebs.com/carentoir

Kisakertomus 25.11.2005

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja
KISAKERTOMUS 25.11.2005

Tulimme Huvikumpulan tallille jo varhain aamulla, jotta kerkeäisimme tutustua paikkaan. Kisat olivat ihan ensimmäiset, mitä ikinä Unen kanssa ollaan käyty.
Annoin Unen rauhassa tutustua paikkaan taluttelemalla sitä ympäriinsä. Kaikkialla oli hälinää ja vilskettä, joka oli melko uutta Unelle. Se vaikutti hieman hermostuneelta, mutta muiden hevosten rinnalla se vaikutti viilipytyltä.

Tutustuin kisaohjelmaan ja lähtömme oli melko lopussa. En pitänyt sitä hyvänä asiana, sillä olisin halunnut koko jutun nopeasti ohi. Olin itse melko hermona, ja ainoa tavoitteemme olikin, että pysyisimme kouluaitojen sisäpuolella.

Vein Unen sille osoitettuun päiväkarsinaan ja laitoin siihen postimyynnistä tilatun verhon, jotta Uni saisi rentoutua rauhassa. Kun menin kisapaikalla olevaan kisakahvilaan, kuulin pian sydäntä riipivää hirnuntaa, jonka tunsin oman polleni hirnunnaksi. Naama punaisena kävin sitten ottamassa verhon pois. Pöhkönä en tietenkään ajatellut, että Uni oli sen tyypin hevosta, joka rakasti seurata hulinaa.
Palasin takaisin rupattelemaan entisen tallin tuttujen kanssa. Tutustuin samalla pariin uuteenkin kilpailijaan ja hoitajaan, joilta sain paljon vinkkejä. Samalla huomasin kaipaavani itsellenikin kisahoitajaa.

Kun Helppo C kuulutettiin alkavaksi, lähdin kiireesti laittamaan Unen kuntoon. Harjasin sen piakisesti läpi ja suihkutin pikkuisen showshinea sen karvaan saadakseni sne kiiltämään sen verran, että se näyttäisi luonnoliselta, eikä muoviselta hevospatsaalta. Viimeistelin Unen komean verrkoletin saksimalla väkisin esiinpyrkivät tupsut. Laitoin puhtauttaan kiiltävän mustan koulusatulan ja mustat suitset sille päälle.

Lämmittelyalueelle mennessäni alkoi väliaika, jota en osannut odottaa ollenkaan. Kaiuttimista rupesi kuulumaan Bryan Adamsin Heaven. Se antoi minulle paljon virtaa ja hyvä olo valtasi minut kokonaan. Se tarttui Uneenkin ja ravasimmekin kuin paraskin Kyra-Matador-ratsukko. Emme kerenneet kuitenkaan kauaa lämmitellä, kun ohjelma jo alkoi.

Olin aivan kuin unessa, kaikki oli ohi kuitenkin äkkiä. Laukkaympyrät olivat tarpeeksi isoja ja pyöreitä, raviosuudet lennokkaita. Käynti kuitenkin oli ollut ilmeisesti liian hoppuisaa, kun tuomari oli siitä palautteessa maininnut.

Menin laittamaan tyytyväisenä Unen matkakuntoon. Olimme ylittäneet tavoitteemme, en olisi ikinä uskonut että se olisi niin hyvin mennyt. Kun sijat ilmoitettiin, sain selville että olin 11.!! 40:stä osallistujasta 11.! Ei mikään huono sija ensikertalaiselle nuorelle hevoselle .

Talvi oli vihdoinkin tullut ja luntakin oli oikein mukava kymmenen sentin kerros. Pakkasta oli kymmenisen astetta, joten olin pukeutunut päästä varpaisiin villavaatteisiin ja toppa-asuun (olen vilukissa). Unelle oli kasvanut muhkea talviturkki.

Tällä viikolla oltiin kuitenkin reenattu niin paljon Unen kanssa (joo en ole kirjoittanu, mutta sovitaan näin...), että tänään lähdimme vain maastoon köpöttelemään. Olin niin jäykkä toppa-asussani, ettei kouluratsastuksesta olisi mitään tullutkaan.
Oli ihanaa, että Uni oli niin kiltti maastossa, että selässä pystyi vaikka vain istumaan sen lömpyttäessä eteenpäin rauhallisin tasaisin askelin. Se ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen kotiinpäin, vaan löntysti kiltisti ja laiskasti eteenpäin hörähdellen variksille, jotka nauroivat toppa-asulleni.

Maastoreissun jälkeen päästin Unen sen tarhaan. Se oli saanut tarhakaverikseen sitä vähän pienemmän russ-ponin. Olin salaa käynyt aina silittelemässä ponitammaa ja ihailemassa sitä. Talvella se tosin näytti lähinnä isolta karvapallolta, sillä sen tuuhea turkki olisi riittänyt kahdelle Unen kokoiselle hevoselle.

KISASUUNNITELMAT:
Loppuvuodesta kilpaillaan pienissä luokissa lähinnä hakemassa kokemusta, tammikuussa 2006 Unen ollessa 5-vuotias siirrytään koulutustasoa vastaaviin kisoihin ja aloitellaan kenttäkisoja lähinnä tutustumis- tai harrastelijaluokissa.

Summausta viimepäiviltä

4.11 - Kävin Unen kanssa ensimmäisen kerran maastossa uudessa paikassa. Hyvin meni, mutta kun ei ollut vielä talvikenkiä, mentiin vain käyntiä ja vain vähän ravia.

5.11 - Kengittäjä kävi kengittämässä Unen. Treenattiin kentällä Helppo C-ohjelmaa pala palalta. Uni meni hyvin, muttei täydellisesti.

6.11 - Maneesissa estetreenit. Korkein este 50cm. Ylitettiin se mainiosti, ilman kovaakaan kiirettä.

7.11 - Uni täytti 4 vuotta. Siitä hyvästä kasa porkkanoita ja uutuuttaan tuoksuva valkoinen kisasatulahuopa. Treenattiin Helppo C läpi maneesissa.

Tulin taas tallille suoraan koulusta. Ilma oli leuto ja sateinen - kuten viimeisen viikon ajan lähes kaikki päivät. Ei varsinaisesti satanut, mutta ilma oli hyvin kostea.

Hain Unen tarhassa, joka oli viety sinne ilman loimea. Ei se minua haitannut, oikeastan loimi olikin melko turha näin lämpimillä keleillä. Todellinen tarve loimelle suomenhevosella alkaa olla vasta -20 asteen lämpötilassa. Uni oli kuitenkin märkä, ja jouduin kuivaamaan sitä ennen ratsastusta. Koska eilen oltiin reenattu melko lujasti, tänään otettaisiin kevyemmin, olihan Uni vielä 3-vuotias, vaikkakin muutaman päivän kuluttua täyttäisi neljä.

Harjasin Unen ja satuloin sen. Talutin sen maneesiin, sillä kenttä oli liukas ja paskainen. Mentiin käyntiä alkulämmittelyt ja ravattiin hieman verryttelyksi. Harjoittelin tänään siirtymisiä ja taivutuksia. Menin paljon pohkeenväistöä, ympröitä, suunnanvaihdoksia ja ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä. Olin nimittäin päättänyt osallistua marrakuun lopulla ensimmäisiin kisoihin Unen kanssa. Pitäisi harjoitella ahkerasti.

Uni tuntui herkältä ja reippaalta. Kun kaikki alkoi sujumaan hyvin, pohkeenväistö meni ravissakin puhtaasti, nousin äkkiä pois selästä ja taluttelin sitä tallipihassa jonkin aikaa, kunnes vein sisälle.
Otin varusteet pois ja pesin Unen jalat. Sen märkiin jalkoihin oli tarttunut maneesin hiekkaa, joten pesin ne. Sen jälkeen kuivasin jalat ja palautin Unen tarhaansa.

Järjestelin vähän aikaa kaappiani ja heitin ämpäriin kaikki pestävät kamppeet. Sinne lensi pari harjaa, pintelit ja omat käsineeni. Tein myös tarkastuksen satulahuoneeseen. Ainakin Unen koulusatula vaatisi hieman puhdistustoimenpiteitä. Samoin kuin suitset. Ne pesisin myöhemmin. Kävin huuhtelemassa käsineet, pintelit ja harjat. Käsineet ja pintelit ottaisin vielä kotiin peukonepesua varten, mutta harjoja en viitsinyt kummemmin pestä. Rapakelien loputtua pitäisikin siivota kunnollain kaikki varusteet.

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja

Tulin tallille omin avuin pyörällä. Vettä sateli hissukseen ja minua se ärsytti, sillä kostea lämmin ilma oli saanut minut hikoilemaan ja näytin erityisen hikiseltä vesisateen kastelemana. Housut olivat liiskautuneet kiinni jalkoihini ja kaikki oli pielessä...
Hain Unen pois tarhasta. Sillä oli kaunis uusi sadeloimi päällä, tosin sekin oli saakelin rapainen. Tämä vain lisäsi pahaa mieltäni. Onneksi sentään Unta ei tarttenu raapia ravasta, jalat huuhdoin haalealla vedellä. Laitoin Unelle estesatulan ja enkkulaiset suitset. Päätin reenata paria pikkuestettä maneesissa.

Talutin Unen maneesiin ja suljin oven perässäni. Maneesi oli lämmin ja kuiva. Hiekka vähän pölisi, mutta ajattelin, että mielummin hiekkaa kuin rapaa silmissä. Pyysin yhtä tyttöä katsomosta taluttamaan Unta, jos haluaisi. Hän tosin näytti tosi innokkaalta. Sillä aikaa pykösin kaksi ristikkoa maneesiin. Olimme hypänneet Unen kanssa ennenkin, mutta ehkä eilen opittu rauhallinen laukka auttaisi rauhoittamaan sitä esteilläkin. Kun olin pykännyt esteet, nousin Unen selkään ja kävelin sillä vielä pikkasen matkaa, kunnes nostin hillityn ravin. Se tarkkaili innokkaasti esteitä, mutta pyysin sitä istunnallani ja ohjilla keskittymään varsinaiseen asiaan, eli ympyrällä ravaamiseen.
Kun tuli vihdoin aika laukata, kokeilin taas sitä rauhallista laukkaa, joka eilen oli mennyt hyvin Unen kalloon. Tällä kertaa se ei millään malttanut laukata näppärästi, vaan puski eteenpäin. Sillä ei onneksi ole tapana karata ratsastajalta, mutta kädet tulivat pidättämisestä kipeiksi. Pidätin myös istunnalla ja äänelläni. Sanoin Unelle ystävälliseen, mutta ankaraan sävyyn, ettei hypättäisi ainoatakaan estettä, ennen kuin se rauhoittuisi. Päätin laukata niin kauan, kunnes rauhoittuisi. Ja rauhoittuihan se - puolen tunnin kuluttua. Annoin sille heti pitkät ohjat ja pyysin käyntiä. Kävelimme kymmenisen minuuttia hitaasti. Sen jälkeen koetin uutta laukkaa, joka oli jo vähän parempi kuin edellinen. Rauhoitin Unta vielä parilla kierroksella pidätys-laukkaa, ja se hidastuikin vähän, joten päätin antaa sen hypätä esteen. Esteen jälkeen se ihme ja kumma pysyi rauhallisena, eikä kiihdyttänyt. Hyppäsin toisenkin esteen. Jouduin kyllä pidättämään melkolailla, mutta kylläpä se laukkasi nätisti. Hyppäsin vielä pienoisradan pariin kertaan ja vasta sitten myötäisin ohjia ja pyysin reipasta laukkaa. Laukkasimme maneesin moneen kertaan ympäri ja ihmettelin, kuinka Uni jaksoi. Annoin sen kuitenkin laukata vielä vähän aikaa, jolloin hidastin raviin ja löysäsin loputkin ohjat. Uni ravasi kiltisti puuskuttaen ja pärkien. Jo kaukaa huomasi, kuinka se nautti kovaa laukkaamisesta. Pitäisiköhän siitä tulla ensimmäinen suokkilaukkahevonen? Kun Uni osoitti halua hidastaa käyntiin, annoin sen hidastaa ja kävelitiin sitten muutama kierros ympäri. Tyttö, joka oli innokkaasti seurannut koko reenimme, joka kokonaisuudessaan kesti kaksi tuntia, oli edelleenkin katsomossa. Nousin ratsailta ja kysyin, oliko hän halukas taluttamaan Unta. Hän sai taas taluttaa sillä aikaa, kun korjasin esteet estevarastoon.

Talutin sitten itse Unen talliin ja otin siltä varusteet pois. Se oli hionnut aikalailla, joten heitin sille hikiloimen päälle. Vein sen karsinaan juomaan vettä. Itsekin join mehua taukotuvassa ja kirjoitin sillä välin Unen omaan hoitovihkoon, johon olin saanut muilta hoitajilta (ja heidön hoidokeiltaan) lämpimiä tervehdyksiä. Lueskelin niitä jonkin aikaa. Huuhtelin vielä rapaisen sadeloimen pesukarsinassa ja ripustin kuivumaan, se ei kovin puhtaammaksi tullut, mutta en nähnyt järkeä pestä sitä, kun se kuitenkin likaantuisi heti pesun jälkeen. Pesisin sen heti kun talvi alkaisi kunnolla.
Annoin Unen olla karsinassaan iltaruokintaan asti. Laitoin siitä oikein lapun sen karsinan oveen. Itse lähdin taas pyöräilemään yhä sateisempaan keliin.

Tulin tallille suoraan koulusta...

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.

Tulin tallille suoraan koulusta. Tein läksyjä Unen syödessä vielä heiniään. Luin kokeeseen ääneen Unelle. Aina välillä se hörähti kuin olisi kannustanut minua lukemaan hyvin. Kun olin lukenut pari kappaletta englantia, oli Unikin saanut syötyä heinänsä. Otin Unen päitsistä kiinni ja talutin sen sisälle käytävälle. Harjasin sitä semmoset puoli tuntia, koitin harjata hitaasti, jotta ei liikutus tulisi liian pian ruuan jälkeen. Harjattuani Unen laitoin sille lännensatulan ja lännensuitset. Ne eivät olleet uusia Unelle, mutta western oli vielä uutta. En kuitenkaan aikonut ratsastaa ihan westerniä, mutta halusin välttämättä istua lännenatulassa. Westernin opettaisin Unelle vasta kun sillä oli vahva osaaminen avuista ja muista alkeista. Vaikka westernin "temput" perustuvatkin siihen, mitä hevoset osaavat ilman mitään erityiskoulutusta.

Talutin Unen kentälle ja hyppäsin kyytiin. Uni oli reippaalla päällä, ja olisi kovasti halunnut jo juosta, mutta pidin tiukasti ohjista, nyt käveltiin. Uni ei ollut vielä niin tottunut siihen, että sen piti totella ratsastajaa, vaikka se pyysikin jotain epämiellyttävää. Palkitsin kuitenkin Unen sen rauhoituttua kierroksella reipasta ravia. Uni oli innoissaan, mutta hidasti kiltisti, kun pyysin. Tänään ajattelinkin harjoitella siirtymisiä. Ensiksi kuitenkin verryttelin Unen peräänantoon ja aloin sitten vasta harjoittelemaan siirtymisiä. Uni kuunteli hyvin ja itsekin suoriuduin mielestäni hyvin. Heti kun Uni siirtyi rauhallisesta ravista rauhalliseen, mutta halukkaaseen käyntiin ja siitä taas rauhalliseen raviin, pysäytin Unen ja nousin pois selästä. Se on paras palkinto mitä hevoselle voi antaa hyvästä suorituksesta. Taluttelin sitä vielä pikkulenkin maastossa ja annoin sen popsia huoletta ruohoa polun vierestä. Kun palasimme talliin, alkoi taivaasta tihkuttaa vettä. Kun vesisade vain yltyi, päätin heittää Unelle sadeloimen päälle tarhaan.

Kun Uni oli turvallisesti loimen kanssa tarhassa ja olin siivonnut jälkeni, lähdin polkemaan kohti omaa kotiani.

Tulin tallille aamupäivästä...

Kirjoittanut Suvi, AR Haltijaunen omistaja

Tulin tallille aamupäivästä, jolloin tallilla oli vähemmän vilinää. Menin Unen karsinalle, ja huomasin, ettei se ollut siellä. Siellä oli tallintyöntekijä siivoamassa karsinaa. Yllätyin toden teolla. Täysihoito oli todella mahtava juttu. Elin aivan siinä luulossa, että tänään minun olisi täytynyt käydä tarhaamassa ja siivoamassa, mutta sainkin sen sijaan viettää luppoaikaa. Mahtavaa.
Istuskelin taukotuvassa ja lueskelin vanhoja hevoslehtiä. Join kupillisen kahvia ja yritin keksiä jotain tekemistä. Kurkkasin ikkunasta vähän väliä seuraten, oliko Uni syönyt jo heinänsä. Joka kerta tuntui siltä, kuin sitä heinää tulisi maan alta lisää. Kahlasin lehdet läpi toiseen kertaan. Silmiini osui uusin Vippos. Selailin sitä huvikseni etsien kansallisten ja kansainvälisten kisojen tuloksia. Silmäilin myös myynti-ilmoituksia sillä silmällä, että jos jokin kenttävirtuoosi olisi myynnissä. Hinnat olivat kyllä ihan siedettävät, raha löytyisi ajokorttitililtäni, mutta sopivan löytäminen olisi hankalaa. Eikä minulla kiirettä ollutkaan. Unen kanssa oli tarpeeksi tekemistä. Ja ties vaikka Unesta kasvaisi kenttävirtuoosi. Tosin harvoin suomenpollet kansainvälisesti menestyivät. Kauan siinä haaveiltuani huomasin vihdoin, että Unen heinät olivat kadonneet. Ryntäsin innoissani hakemaan riimunnarua ja menin puolijuoksua Unen tarhaan. Uni sai toistaiseksi olla yksin melko suuressa tarhassa, sillä sille sopivaa kaveria ei oltu vielä löydetty. Napsautin riimunnarun lukon kiinni päitsiin ja nykäisin Unen matkaani. Sitä olisi selvästi vielä haluttanut syödä heinää, vaikkei maasta enää löytynyt heinän korttakaan sen tarkan etsintöjen jälkeen. Talutin Unen käytävällä ja laitoin mollemmin puolin kiinni. Hain harjaussin kaapistani ja aloitin sukimisen. Ensimäinen harjaus uudessa kodissa. Nautin joka vedosta ja niin teki unikin. Sitöä saikin sukia, sillä ilmeisesti kesäkarvan viimeiset rippeet näyttivät irronneen yhtäaikaa. Unella oli jo mahtipontinen talvikarva yllänsä. Kun olin sukinut sen läpikotaisin, puhdistin vielä kaviot ja selvitin jouhet. Sen jälkeen vaihdoin päitset narupäitsiin ja lähdin taluttamaan sitä.

Kiersimme ympäri tallipihaa aluksi, sitten uskaltauduin vähän maaston puolellekin. Kävelimme melko pitkään ja siitä Unikin piti. Tutustuimme rauhassa maastopolkuihin, jossa tulevaisuudessa ratsastelisin Unella. Uni oli innoissaan, kun vihdoinkin sai vähän ravatakin. itse juoksin jo hiestä märkänä, kun Uni oli vasta vähän hengästynyt. Siinä taas näkee hevosen kunnon ihmiseen verrattuna. Palasin takaisin väsyneenä, kun taas Uni olisi jaksanut vielä käydä kentällä mutkan laukkaamassa. Vein sen kuitenkin harjauksen jälkeen takaisin ulos, jossa se jatkoi liikuntatuokiota laukkaamalla ympriinsä kaula upealla kaarella.

Tallissa vielä tyhjensin omat kamppeeni kaappiin, jonne ne juuri ja juuri mahtuivat. Omiin kamppeisiini lukeutui ratsastuskypärä, ratsastussaappaat, jodhpurit, hapsulliset minichapsit, ratsastustakki (jonka selässä oli seurani GW:n tunnus) ja muutama eripituinen raippa. Kun olin valmis, lähdin tyytyväisenä tallilta odottelemaan uutta päivää.

Uni saapuu Divine Angeliin

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja.

Odottelin jo uuden tallin pihassa kun vihdoin ja viimein sininen audi hienon trailerin kanssa saapui pihalle. Itseltäni kun ajokortti puuttuu, niin jouduin pyytämään hyvää ystävääni tuomaan Unen paikalle. Vastineeksi hän vaatikin saada ratsastaa Unella kunhan se olisi siihen koulutettu. Siinä vaiheessa en viitsinyt paljastaa, että saisihan hän muutenkin sillä ratsastaa. Otimme sitten yhdessä rauhallisen pinen suokkitamman trailerista pois. Uni ei hermoillut eikä säikkynyt uutta paikkaa, ennemminkin osoitti suurta uteliaisuutta kaikkea kohtaan. Talliin ei meinattu päästä millään kun jokainen lantapallero piti nuuhkia läpi pihalla. Sisällä tallissa riittikin nuuhkittavaa, pesukarsinakin oli suuri ihme Unelle. Onneksi karsinaan ei ollut pitkä matka ja siinä oli purut valmiina. Vein Unen sille osoitettuun karsinaan ja löin lukkoon.

Hain trailerista kaikki Unen romppeet. Onneksi ystäväni auttoi siinäkin, sillä omalle rakkaalle tammalleen sitä keräilee vaikka mitä rompetta... eh. Kun kaikki kolme satulaa, kolmet suitset, 5 loimea, harjaustarvikkeet, lääkkeet ja desinfiointiaineet, suojat, pintelit, ynnä muut hyvin "tärkeät" kamppeet oli saatu ahdettua talliin, jäi vihdoinkin aikaa rentoutua. Menin Unen luokse, jolla oli karsinan nuuhkiminen vielä kesken. Muutama nuorempi tyttö oli tullut katselemaan sitä. "Onko se kiltti?" kuului kuin yhdestä suusta kun saavuin paikalle. Kerroin heille, että se oli kuin unelma, mutta samalla selvitin, että sen pitäisi antaa rauhassa tutustua talliin, ennen kuin täysin uudet ihmiset tulisivat harjailemaan. He lähtivät vähän murheissaan paikalta. Itse menin melko tyytyväisenä karsinaan, sillä en olisi jaksanut heti ottaa vastaan pikkulapsia. Annoin Unen rauhassa totutella uuteen ympäristöön. Juttelin sille ja silittelin. En kuitenkana viipynyt pitkään, sillä hommaa oli yhä. Hain Unen uudesta kaapista, johon oli viskannut romppeet äkkiseltään, sen "karsinalelun", joka tuoksui yhä entiseltä kodilta, ajattelin sen rentouttavan sitä. Muutenkin - olisipa jotain tekemistä raukalla.

Kun Uni oli saanut lelunsa ja rentoutui, itse kiertelin tallilla tutustuen paikkoihin ja ihmisiin. Ilmapiiri oli rento ja mukava. Monet hoitajat olivat täydessä touhussa pesemässä hoitohevostensa kamppeita. Itsekin järjestelin Unen kaapin uuteen uskoon. Lopuksi vielä vein pari porkkanaa Unelle. Tänään en liikuttaisi, mutta huomenna ajattelin kierrellä Unen kanssa paikkoja.