Talvi oli vihdoinkin tullut ja luntakin oli oikein mukava kymmenen sentin kerros. Pakkasta oli kymmenisen astetta, joten olin pukeutunut päästä varpaisiin villavaatteisiin ja toppa-asuun (olen vilukissa). Unelle oli kasvanut muhkea talviturkki.

Tällä viikolla oltiin kuitenkin reenattu niin paljon Unen kanssa (joo en ole kirjoittanu, mutta sovitaan näin...), että tänään lähdimme vain maastoon köpöttelemään. Olin niin jäykkä toppa-asussani, ettei kouluratsastuksesta olisi mitään tullutkaan.
Oli ihanaa, että Uni oli niin kiltti maastossa, että selässä pystyi vaikka vain istumaan sen lömpyttäessä eteenpäin rauhallisin tasaisin askelin. Se ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen kotiinpäin, vaan löntysti kiltisti ja laiskasti eteenpäin hörähdellen variksille, jotka nauroivat toppa-asulleni.

Maastoreissun jälkeen päästin Unen sen tarhaan. Se oli saanut tarhakaverikseen sitä vähän pienemmän russ-ponin. Olin salaa käynyt aina silittelemässä ponitammaa ja ihailemassa sitä. Talvella se tosin näytti lähinnä isolta karvapallolta, sillä sen tuuhea turkki olisi riittänyt kahdelle Unen kokoiselle hevoselle.

KISASUUNNITELMAT:
Loppuvuodesta kilpaillaan pienissä luokissa lähinnä hakemassa kokemusta, tammikuussa 2006 Unen ollessa 5-vuotias siirrytään koulutustasoa vastaaviin kisoihin ja aloitellaan kenttäkisoja lähinnä tutustumis- tai harrastelijaluokissa.