perjantai 25. marraskuuta 2005

Kisakertomus 25.11.2005

Kirjoittanut Suvi, AR Haltiaunen omistaja
KISAKERTOMUS 25.11.2005

Tulimme Huvikumpulan tallille jo varhain aamulla, jotta kerkeäisimme tutustua paikkaan. Kisat olivat ihan ensimmäiset, mitä ikinä Unen kanssa ollaan käyty.
Annoin Unen rauhassa tutustua paikkaan taluttelemalla sitä ympäriinsä. Kaikkialla oli hälinää ja vilskettä, joka oli melko uutta Unelle. Se vaikutti hieman hermostuneelta, mutta muiden hevosten rinnalla se vaikutti viilipytyltä.

Tutustuin kisaohjelmaan ja lähtömme oli melko lopussa. En pitänyt sitä hyvänä asiana, sillä olisin halunnut koko jutun nopeasti ohi. Olin itse melko hermona, ja ainoa tavoitteemme olikin, että pysyisimme kouluaitojen sisäpuolella.

Vein Unen sille osoitettuun päiväkarsinaan ja laitoin siihen postimyynnistä tilatun verhon, jotta Uni saisi rentoutua rauhassa. Kun menin kisapaikalla olevaan kisakahvilaan, kuulin pian sydäntä riipivää hirnuntaa, jonka tunsin oman polleni hirnunnaksi. Naama punaisena kävin sitten ottamassa verhon pois. Pöhkönä en tietenkään ajatellut, että Uni oli sen tyypin hevosta, joka rakasti seurata hulinaa.
Palasin takaisin rupattelemaan entisen tallin tuttujen kanssa. Tutustuin samalla pariin uuteenkin kilpailijaan ja hoitajaan, joilta sain paljon vinkkejä. Samalla huomasin kaipaavani itsellenikin kisahoitajaa.

Kun Helppo C kuulutettiin alkavaksi, lähdin kiireesti laittamaan Unen kuntoon. Harjasin sen piakisesti läpi ja suihkutin pikkuisen showshinea sen karvaan saadakseni sne kiiltämään sen verran, että se näyttäisi luonnoliselta, eikä muoviselta hevospatsaalta. Viimeistelin Unen komean verrkoletin saksimalla väkisin esiinpyrkivät tupsut. Laitoin puhtauttaan kiiltävän mustan koulusatulan ja mustat suitset sille päälle.

Lämmittelyalueelle mennessäni alkoi väliaika, jota en osannut odottaa ollenkaan. Kaiuttimista rupesi kuulumaan Bryan Adamsin Heaven. Se antoi minulle paljon virtaa ja hyvä olo valtasi minut kokonaan. Se tarttui Uneenkin ja ravasimmekin kuin paraskin Kyra-Matador-ratsukko. Emme kerenneet kuitenkaan kauaa lämmitellä, kun ohjelma jo alkoi.

Olin aivan kuin unessa, kaikki oli ohi kuitenkin äkkiä. Laukkaympyrät olivat tarpeeksi isoja ja pyöreitä, raviosuudet lennokkaita. Käynti kuitenkin oli ollut ilmeisesti liian hoppuisaa, kun tuomari oli siitä palautteessa maininnut.

Menin laittamaan tyytyväisenä Unen matkakuntoon. Olimme ylittäneet tavoitteemme, en olisi ikinä uskonut että se olisi niin hyvin mennyt. Kun sijat ilmoitettiin, sain selville että olin 11.!! 40:stä osallistujasta 11.! Ei mikään huono sija ensikertalaiselle nuorelle hevoselle wink.gif.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti