Kesä ja kärpäset! Ja hyttyset ja ne hemmetin paarmat!
Aurinko alkoi jo hieman laskea kun talliporukka alkoi kokoontua tallipihalle. Pahimmalta paarmahyökkäykseltä siis säästyttiin ja kevyt tuulenviri piti hyttysetkin toistaiseksi poissa kiusaamasta. Olimme siis kaikkien mukaantahtovien tallilaisten kanssa lähdössä kesäiselle maastoretkelle järvelle.
Ratsastin itse jälleen trakehnerorillani Zonella ja johdin joukon tarhojen välistä kohti metsäpolkuja. Porukassa oli jälleen muutama rohkea joka uskaltautui reissulle ilman satulaa. Moni oli myös innokkaana menossa uittamaan ratsuaan kunhan järvelle asti päästäisiin.
Maastoretki sujui varsin mukavasti. Kiertelimme metsäpolkuja ja laukkasimme pari reipasta pätkää. Kiljahtelu jonossa viittasi siihen, että muutama ratsastaja sai kokea hevosensa ilopukit. Etenkin ilman satulaa mukaan lähteneet saivat välillä tarrautua harjaan sillä meno oli paikoin aika vauhdikasta. Pisimmällä laukkasuoralla meno yltyi lähes kilpailuksi ja innostuneiden hevosten rauhoittelu laukan jälkeen ei ollut aivan helppoa.
Kun pääsimme vihdoin rannalle, hevoset sidottiin puomiin ja minä aloin purkaa satulalaukuistani tavaroita kotaan. Sillävälin innokkaimmat jo vaihtoivat uikkareita ylleen ja riisuivat hevosiltaan satuloita (jos sellainen oli). Kesäilta oli lämmin, joten mikäs siinä, uintiretki varmasti piristäisi hikisiä hevosiakin. Kun sain makkaran- ja letunpaistotarvikkeet kotaan ja nuotion vireille, riisuin omalta ratsultanikin satulan. Muutama ratsastaja jäi kotaan vahtimaan ettei nuotio sammunut, sillä heitä ei uiminen huvittanut. Minä lähdin taluttamaan oriani kohti rantaa.
Nauroin Zonen hölmölle ilmeelle kun se katsoi vedessä pelleileviä lajitovereita ja näiden omistajia. Osa hevosista suhtautui veteen vähintään kauhistuneesti, osa kauhoi sitä innostuneena ja olipa siellä muutama pulahtanut ihan uintisyvyyteenkin. Kiipesin kannon päältä selkään ja ohjasin hevostani kohti vettä. Kun sen kaviot ensimmäistä kertaa kastuivat, se alkoi nostella jalkojaan kuin vesi olisi jotain sangen epämiellyttävää. Pieni rohkaisu kuitenkin tehosi ja ori loikkasi tasajalkahypyn eteenpäin ja roiskutti riemukkaasti vettä lähimpänä olevien niskaan. Siihen se sitten jäikin seisomaan ällistyneen näköisenä eikä edes kuopinut. Haisteli vain vettä sieraimet suurina. Voisi luulla ettei se koskaan ollut vettä nähnytkään:D Vasta viimekesänähän me sen kanssa uitiin...
Siinä minä sitten istuksin orini selässä ja katselit kun muut pitivät hauskaa:D En viitsinyt patistella hevosta enää eteenpäin ennen kuin se vähän rentoutuisi. Oltiinhan me sentään vedessä jo ainakin vuohisia myöten! Sillävälin muiden joukossa tapahtui riemukkaita putoamisia, roiskuttelua ja omituista käytöstä, niin hevosilta kuin ihmisiltäkin.
Siinä nauraessani ratsuni alkoi astella hitaasti eteenpäin ja loiski jo vettä etukaviollaan. Ilmeisesti ori muisti olevansa sittenkin vesipeto ja kun huomioni oli kiinnittynyt ympärillä temmeltävään joukkoon, oma ratsuni päätti antaa minulle kylvyn ja kellahti siististi makaamaan rantaveteen.. ja minähän luiskahdin yllätettynä kylkeä pitkin veteen. Samassa ori jo sitten nousikin ylös ja ravasi rantahiekalle irti päästyään.. Ja alkoi piehtaroida pehmeässä hiekassa.
Nousin naureskelun saattelemana vedestä ottamaan hevoseni kiinni. Totesin että kaikki oli orin hiekkaisesta olemuksesta huolimatta kunnossa eikä se ollut rikkonut edes ohjiaan piehtaroidessaan. Olimme nähtävästi molemmat saaneet tarpeeksemme uimisesta joten pukeuduin ja annoin orin hetken kuivatella laskevassa auringossa. Sitten harjasin kuivuneen hiekan sen kupeilta ja sidoin sen puomille heinäkasan eteen.
Uimareissumme jälkeen siirryin kotaan ja aloin paistella makkaraa kodassa jo olevien kanssa. Pikkuhiljaa sinnikkäämmätkin vesipedot malttoivat pukeutua ja tulla kodalle. Vietimme mukavan illan makkaraa ja muurinpohjalettuja paistaen. Kun alkoi jo tulla hämärä, iloinen ja väsynyt porukkamme lähti käymäjalkaa tallillepäin. Loppumatkasta hyttysetkin löysivät meidät, mutta selvisimme suuremmitta pistoista talliin saakka. Muut alkoivat pikkuhiljaa lähteä ja minä jäin tallille puhdistelemaan hiekkaisia suitsia..
(Kaikki saavat kirjoittaa kommentteihin oman versionsa tapahtumista! Tervetuloa mukaan!)
Rotuesittelyssä murgenhevonen
6 päivää sitten
Lähdin matkaan Bleikurilla, sillä tiesin sen olevan aikamoinen vesipeto. Otin varmuuden vuoksi satulan mukaan, sillä Blekun ilopukit ovat vaikeita pysyä selässä satulankin kanssa. Laukasuoralla se yritti lähteä ohittelemaan ja oikeastaan taisimme olla osasyyna pieneen kilpailuhenkeen, joka levisi muihinkin hevosiin Blekun ryntäiltyä edessälaukkaavan hevosen ohi.
VastaaPoistaRannalle päästyämme en malttanut odottaa uimaan pääsyä ja olinkin jo ensimmäisten joukossa valmis uimaan. Matkaan tuli kuitenkin pieni mutka, kun en sitten meinannut päästä Blekun selkään. Se ei olisi millään tahtonut pysyä kannon juurella, jolta yritin kömpiä sen selkään. Bleku on kyllä sen verran matala, että olisin voinut päästä sen selkään vain hyppäämällä, mutta poni on sitä laatua, ettei se kannata.. Jos jalka vähänkin hipaisee ristiselkää, niin peppu lentää pari kertaa niin korkealle, ettei siinä menossa oikein pääse selkään..
Nopeimmat olivat jo ehtineet veteen ennenkuin pääsin selkään, mutta pääsinhän sentään minäkin uimaan. Bleku hyppäsi jättiloikan suoraan veteen ja kuopsutteli vettä kaviollaan ennenkuin suostui suuntaamaan syvemmälle. Siirryin uimaan Blekun vierelle ja teimme pari pientä kierrosta ennenkuin kahlasimme rannalle. Olin juuri aikonut laskeutua selästä, mutta orini ei tahtonutkaan vielä lähteä vaan teki täyskäännöksen ja laukkasi suoraan veteen, jonne tipahdin pehmeästi lässähtäen:D
Tarpeeksi pulikoituaan Blekukin suostui jo tulemaan heinäkasalle ja minä siirryin viimeisten joukossa kotaan, jossa muut jo söivät makkaroita. Kotimatkalla kärsin hyttysistä, mutta pääsin sentään ehjänä tallille, vaikka minut olikin melkein imetty kuiviin:D
Saavuin tallille laittamaan Ronia kuntoon. Hain tämän tarhasta ja harjasin sen. Lähdin matkaan ilman satulaa. Pihalla seisotin ponin paikoilleen, otin hieman vauhtia ja hyppäsin sen selkään.
VastaaPoistaLähdimme kohti järveä Marjaanan ja Zonen johdolla. Itse ratsastin myös melko alkupäässä. Muutama muukin rohkea meni ilman satulaa. Päästyämme pitkille suorille otimme muutamia laukkapätkiä. Roni veti heti alussa kunnon ilopukit ja ilman satulaa sain pitää vaan harjasta kiinni ja nauttia hauskoista pukeista :))
Vihdoin saavuttuamme järvelle sidoin ponin kiinni puomiin ja vaihdoin uikkarit päälleni. Nousin orin selkään kannolta ja lähdimme reippaasti kohti vettä. Ron oli malttamaton ja rynni heti ensimmäisenä veteen. Itse sain makeat naurut, kun vesi roiskui päälleni. Vedessä oli todella hauskaa, ratsut nauttivat päästessään viileään veteen ja omistajat räkättivät hullunlailla hupsuja hevosiaan.
Niinkuin kaikki hauska päättyykin lähdimme erinoimaisten lettujen ja makkaroiden jälkeen kohti tallia. Paluumatka sujuikin leppoisasti kävellen. Väsyneet omistajat koittivat keksiä jotain hauskaa matkalle, joten kaikki kertoivat vitsejä ja leikkivät sanaleikkejä jne. :))
Kiitos hauskasta illasta!
- Buffy ja Ron