Kirpeän kirkkaana pakkaspäivänä satuloin trakehner orini Zonen maastolenkkiä varten. Tallissa kuuluu iloinen puheensorina kun muutkin ovat laittamassa hevosiaan kuntoon. Asettelen tonttulakkia kypäräni päälle, ja totean että todennäköisesti se tipahtaa siitä heti kun siirrymme ensimmäistä kertaa raviin. Zone kuopii etukaviollaan kaivaten huomiota, Emmi on jo taluttanut oman ratsunsa ulos tallista, ja Zone tahtoisi perään. Irroitan riimun ja talutan nuoren orin tallipihalle.
Nyt on Divine Angelin talliporukan pikkujoulumaaston aika. Iloinen ryhmä kerääntyy tallipihalle ja kukin nousee hevosensa selkään. Tonttulakit vilkkuvat ja parin hevosen kulkuskoristeet tuovat hauskaa joulutunnelmaa kilinällään. Osa ratsastajista lähtee retkelle ilman satulaa:) Kun kaikki ovat onnistuneesti ratsailla, sovimme järjestyksen ja lähdemme ratsastamaan tarhojen välistä kohti valitsemaamme reittiä.
Kun pääsemme metsätielle, siirrymme raviin. Kulkusten kilinä ja kavioiden tumpsahtelu lumelle nostaa hymyn huulille. Pakkanen nipistelee poskia, mutta se ei tunnu haittaavan ketään. Hevosetkin kulkevat korvat hörössä eteenpäin, tosin eräs ratsu vaikuttaa hieman hämmentyneeltä kun sen suitsiin kiinnitetyn tonttulakin tupsu roikkuu sen silmien välissä.
Otamme väliin käyntipätkiä ja juttelemme niitä näitä. Päämääränämme on kota, jossa odottaa nuotio, sekä glögi, joulutortut ja piparit. Sinne on kuitenkin vielä matkaa, ja edessä avautuu mukava suora laukkaamiseen. Hevoset pinkovat täysillä ja heittävät pari pukkia väliin. Yksi ilman satulaa matkaan lähtenyt ratsastaja tipahtaa hankeen tällaisesta pukista. Kun saamme hevosemme pysähtymään ja rauhoittumaan, nappaan kiinni irrallaan juoksennelleen ratsun ja autamme lumisen, mutta nauravan ratsastajan takaisin selkään.
Jatkamme hetken vähän rauhallisemmin, mutta ennen kotaa on vielä yksi laukkapätkän Sen jälkeen ratsastelemme rennosti kodalle ja sidomme hevoset sen lähettyville mutustelemaan niille eväiksi tuotuja heiniä. Me pistämme suut makeaksi jouluherkuista ja pidämme hauskaa.
Kotiin palaamme hieman pidempää reittiä, hevoset laukkaavat reippaammin kun ollaan menossa kotiinpäin. Suuria onnettomuuksia ei tapahdu, pari lumista maastoutumista vain. Hevoset ovat pirteitä ja energisiä intoutuvat välillä kisaamaan keskenään. Varsinkin Zone innostuu herkästi, jos takana tuleva tulee lähelle. Silloin pojassa on pitelemistä! Kevyt pakkaslumi pöllyää kun kuljemme kotiinpäin polkua, jota ei ole edellisyön lumisateen jälkeen aurattu.
Tallipihalle päästessämme hevoset höyryävät hieman hikisinä, loimitamme ne talliin ja annamme niille vähän mutusteltavaa. Me puolestamme siirrymme posket pakkasesta punoittaen päärakennukseen joulupuurolle.
(Tallilaiset voivat kirjoittaa oman versionsa tarinasta tämän päiväkirjamerkinnän kommentteihin)
Olin lähdössä matkaan vuonistammallani Lotalla. Lotta oli vähän levoton karsinassa, kun suitsin sitä. Etsiskelin satulahuoneesta Lotan kulkuskoristeita ja tonttulakkia. Omani olin jo venyttänyt kypäräni päälle. Viimein löysin ne kaapin perältä ja suunnistin satulahuonetta vastapäiseen karsinaan.
VastaaPoistaLotta katseli hieman ihmeissään koristeita, joita kiinnitin sen suitsiin. Se antoi minun kuitenkin suosiolla laittaa ne ja talutin Lotan ulos tallista. Olin päättänyt, että en laita satulaa ja olinkin ensimmäisenä valmiina odottelemassa muita. Lotta kuopi ihastuneena lunta, joka pöllähti ilmaan sen kaviosta.
Viimein muitakin alkoi ilmestyä tallista ja kiipesin, tai ainakin yritin, kiivetä Lotan selkään. Ensimmäinen yritys oli aika onneton, en ollut pitkään aikaan ratsastanut ilman satulaan, enkä muistanut, kuinka vaikeata se oli. Lopulta kumminkin pääsin Lotan selkään sen katsellessa minua hölmistyneenä. Lähdimme viimein matkaan. Minä olin viimeisenä jonossa.
Menimme vuoroin ravia ja käyntiä kulkusten kilistessä iloisesti. Tulimme suoralle, jossa saatoimme laukata. Hevoset laukkasivat riemuissaan. Edelläni kulkeva ratsastaja tipahti maahan hevosensa ilopukista. Marjaana otti jonon ensimmäisenä karkulaisen kiinni ja jatkoimme iloisina matkaa.
Kodalla hevoset jäivät syömään heinää, kun me menimme nauttimaan kotaan glögistä ja pipareista ym. jouluherkuista. Pidimme hauskaa siihen asti, kun eväät loppuivat. Sen jälkeen lähdimme takaisin päin. Valitsimme pidemmän reitin kotiin ja laukkasimme iloisesti laukkasuoralla. Minä en sentään tipahtanut, mutta osa tipahteli hevosten pukeissa.
Tallilla loimitin Lotan ja annoin sille vähän syötävää karsinaan. Sen jälkeen lähdimme päärakennukseen syömään jouluruokaa.
Matkalla tallillani mietin kuumeisesti kumman rakkaista hevosistani jättäisin kotiin? Daltonin kanssa olisi oletettavissa aika moita kyytiä kun maastoon emme olle pitkään aikaa ehtineet, mutta otin kuitenkin Chapin, kun tiesin jo ennestään osan menevän ilman satulaa ja pitäisihän minunkin päästä!
VastaaPoista- Hölmö poni (vaikka se ei oikeasti ole) juttelin onnettomalle Chapille joka yritti anheesti syödä koristeita jota lisäsin sen suitsiin. Chapi oli hiukan levoton ja malttamaton tahtoi olla menossa jo!
Ulkona minun kiivetessä selkään vaivalloisesti, Chapi innostuneena söi ja leikki lumella, kuin pieni varsa. Chapi jatko innokkaasti matkaa, toisena jonossa. Chapia ei oikein viimeinen paikka innostanut. Heti alku matkassa sain näytteen tulevasta ratsastuskokemuksesta sillä neitokainen oli päättänyt olla itse mahdottomuus tänään, ja säikkyi kaikkea kummallisia asiota.
Tömps. Suuri lumimassa tipahti suuren männyn oksalta vierellemme, Chapi hyppäsi nopeasti sivulle minun sinnitellessäni sen pyöreässä selässä joka heikkui ja keikkui Chapin pelleillessä vielä vähän matkaa. Kirpakka ilma ja kilisevät kulkuset saivat itseni joulutuulelle, lumea tulla pyrytti. Hanki pöllähti ympärillämme siirtyessämme reippaaseen laukkaan.
Edessä kohoava laukkasuora osottautui Chapille aivan mahdottomaksi mennä nätisti, Chapi pukitti heti nähdessä muiden lähtevän laukkaan, peräti kolmen pukin ajan sinnittelin pukittelevan suokkini selässä kunnes lennähdin kylmään lumee. Hytisevänä ja nauravana nousin lumesta, vaikka takkini alus oli täynnä lunta. Chapi pukkitteli muut hevoset kiinni, nopea refleksisen Marjaanan napatessa hölmön tammani. Chapi katsoi minua hölmistyneenä "joko tipuit?" ja katsoi minua hiukan syyllisenä
Minun noustessa selkää muut nauroivat kippurassa, sillä aikaa kun puristelin lumia vaatteiltani. Ravaillessamme hetken Chapi alkoi pikku hiljaan rentoutua, ja seuraavalla laukkapätkällä Chapi ei pukittanut kuin muutaman pienen sen sijaan etupäässä vauhti oli sen verran lujaa ja hauska ilmapiiri ei antanut hevosille lupaa enää oikutella.
Kodalla Chapi tankkasi taas itseään holtittomasti ja ahmi varmaan kaksinverroin heinää kuin muut! Juttelimme innokkaasti paluuamatkan reitistä ja muista asioista. Ilma alkoi pikku hiljaan pimeentyä ja tuli entistä kylmempi. Pikku Chapini oli jo kotiin päin lähdössä.
Kotimatka sujui reippain merkin ja Chapikin laukkasi innokkaasti niin että pukittelulle ei jäänyt aikaa. Metsässä lumimassatkaan eivät sitä hetkauttaneet, pieni metsäkauriskin metsän reunassa kaukaalta näimme, osa hevosista ei sitä huomannutkaan vikkelineen jalkoineen sen juostessa karkuun.
Viimeinen kuusenoksan nappasi Chapi tallin pihalla, höyryävä rättiväsynyt tammuskani laahautui talliin jossa, ilokseen löytyi paljon herkkuja, meillekin löytyi ruokaa sisältä =)
Astelin iloisena talliin ja kuulin jo ovelta iloisen höpötyksen tallista. Astelin tallikäytävää pitkin Prinssin karsinan eteen ja katsoin kaunista suokkiani joka mutusti vielä heiniä ihana punaruudullinen loimi päällään. Menin sisälle karsinaan ja silitin ponini ruskeaa, ei-niin-puhdasta kaulaa. Astuin ulos tilavasta karsinasta ja lähdin hakemaan satulahuoneesta Prinssin varusteita.
VastaaPoistaSatulahuoneessa heti ensimmäisenä pilkisti silmääni tallikissa Guddy. Se loikoili lattialle pudonneen loimen päällä ja nautti olostaan. Nostin Prinssin satulan telineestä ja otin mukaani myös sen suitset. Kävelin takaisin Prinssin karsinan eteen ja laskin satulan nojaamaan seinään sekä ripustin Prinssin suitset naulaan. Palasin Prinssin karsinaan ja riisuin siltä loimen. Asettelin loimen kuivumaan ja palasin karsinaan harja kädessä. Harjailin Prinssiä tovin ja kuuntelin tallikäytävältä kuuluvaa melua. Kaviotkin antoi Prinssi putsata epätavallisen kiltisti. Astuin takaisin tallikäytävälle ja otin satulan mukaan. Satuloin Prinssin huolella ja tarkastin, ettei mikään kohta paina. Seuraavaksi hain suitset ja laitoin suitset Prinssin kauniiseen päähän. Lisäsin vielä ponini pitkään harjaan punaisia silkki nauhoja ja suitsiin kulkusia.
Talutin Prinssin tallipihalle ja vedin punaisen tonttulakin kypäräni päälle. Kiristin hieman vyötä ja laskin jalustimet. Noustuani selkää kiristin vyötä hieman lisää muttei se ollut helppoa sillä
aina kun olin nostamassa satulasiipeä ja ohjani löystyivät nanomillin, oli Prinssi jo lähdössä liikkeelle. Tjaa siitähän se kai onkin saanut nimensä "Liikun Prinssi". Kun jalustimet olivat sopivat ja vyö kiristetty kävelimme pientä ympyrää jotta Prinssi muistaisi odottaa myös tovereitaan.
Hetken kuluttua kun muutkin olivat selässä, improvisoimme järjestyksen. Potkivat loppupäähän ja säikymmät ponit keskelle. Kaikista reippaimmat hevoset pääsivät viimeisiksi, sillä ehdolla että muistaisivat pitää välimatkaa.
Pian kun olimme päässeet mukavalle lumiselle metsätielle, siirsimme yhteisestä päätöksestä raviin, ettei ponit alkaisi jekkuilla tylsyyden partaalla. Iloinen kulkusten kilinä ja nauru lämmitti sydäntä eikä paukkupakkastakaan enää huomannut. Vaikka poskiani ja sormiani palelsi, en antanut sen häiritä sillä Prinssi pysyi hyvin ohjalla, eikä yrittänyt mitään. Yhdessä kohtaa päätimme jakaantua kahteen ryhmään sillä ilman satulaa ratsastavista osa ei halunnut laukata.
Tovin kuluttua pieni osa meistä laukkasi rauhallista laukkaa metsätiellä. Oli alkanut sataa lunta. Monen nenä alkoi vuotaa ja kulkuset hevosten varusteissa kilisivät. ”pattika pattika kiling niisk pattika niiks kiling…” Tulomme taisi kuulla kaukaa. Siirryimme tovin päästä ravin kautta käyntiin ja pidensimme ohjaa.
Palattuamme talliin riisuimme hevosilta varusteet ja suurelle osalle niistä puettiin loimi. Harjasin Prinssin ennen loimitusta ja sitten laitoin sille takaisin punaruudullisen loimen joka oli ollut sillä myös ennen ratsastusta. Siirryimme koko joukko juomaan kaakaota ja syömään pipareita pää rakennukseen. Iloinen puheensorina täytti huoneen. Lauloimme joululauluja ja muistelimme viime joulua. Tallin uudet ihmiset (kuten minä :P) saimme kertoa entisistä talleistamme ja muitakin puheenaiheita oli. ”Aivan mahtava joulumaasto” ajattelin ja varmasti moni muukin oli samaa mieltä!
Kun saavuin talliin, kuulin ensi töikseni tutun kimeän hirnunnan. Molla oli ilmeisesti tajunnut että nyt tapahtuu jotain erikoista eikä se halunnut jäädä mistään paitsi. Iloisena riensin harjaamaan poniani. Olin päättänyt uhkarohkeasti mennä ilman satulaa, vaikka Mollalla onkin tosi luisu selkä. No, onneksi olen mennyt sillä paljon ilman satulaa.
VastaaPoistaKun olin vamis, talutin Mollan viimeisten joukossa tallipihalle. Ponnistin tottuneesti sen selkään ja keräsin ohjat. Nyt mentiin! Olin jonon keskivaiheilla, ja ensimmäisen laukkapätkän loppuvaiheessa huomasin ohitseni vilistävän hevosen irrallaan. Joku oli siis tippunut. Onneksi Marjaana sai karkurihevosen kiinni ja matka jatkui hilpeissä tunnelmissa.
Puolessavälissä pysähdyimme kodalle syömään herkkuja. Olin iloinen, että tähän asti Molla oli käyttäytynyt siivosti ilman sen suurempia sirkuksia. Saisi nähdä mitä oli luvassa takaisintulomatkalla...
...ja niin, olisihan se pitänyt arvata. Takaisitulomatkalla Molla päätti, ettei se kykene mitenkään laukkaamaan enää rauhallisesti jonossa, vaan nyt on ihan pakko singahtaa pukkilaukkaa metsään. Lumihangestahan minä sitten itseni löysin. Kiipesin nauravana takaisin Molla selkään ja pudistelin itseäni lumesta.
Tallilla harjasimme hevoset oikein kunnolla ja siirryimme sitten juomaan kaakaota päärakennukseen. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että maasto oli ollut ihana! :)